Kotiseututalo

Viime viikonloppuna juhlittiin suvun pienintä kahvikekkerein. Juhlat olivat paikallisella kotiseututalolla. Miljöö oli ihastuttava, sää suosi ja pieni juhlija hurmasi kaikki. Kotiseututalo antoi hienot puitteet juhlalle. Pihapiiri on perinteinen ja kotiseututalo tupineen ja kammareineen valloittava. Pieni sai vielä hienon nimenkin. ♥

 

Ihana Koiramäki

Muistan kuinka lapsena olisin halunnut päästä seikkailemaan Mauri Kunnaksen Joulupukin kylään... Maailma näytti kirjoissa niin ihanalta. Voitte siis arvata kuka oli kaikkein eniten haltioissaan käydessämme Särkänniemen Koiramäessä... Paikka oli niiiin ihana! Idyllinen, paljon yksityiskohtia ja hauskaa kuinka paikkaan oli lisätty äänimaailmaa; kaupungissa kuului kavioiden kopsetta, tallissa hevosen ääniä ja maatilan pihalla maatilan ääniä. Kaupungissa oli pastellisävyjä, koulu, apteekki, kahvila ja hienoja taloja, maatilalla saattoi lypsää lehmiä, tutustua maatalon tupaan ja tehdä juustoa ja Drakkulan linnassa pääsi seikkailemaan. Eläimet sopivat hienosti myös alueelle. Aloitimme Särkänniemipäivän Koiramäestä ja kaikkien kieputusten jälkeen myös päätimme sinne, noina aikoina Koiramäessä olikin hiljaisinta. Itse olisin voinut viettää koko päivän Koiramäen yksityiskohtia tutkiskellen. Ihastuin myös Koiramäen yrttimaahan, saisikohan siitä ideaa myös omalle kasvimaalle....?

♥

Ritareita ja Villiä pihaa

Viikonloppuna kävimme Verlan aika- keskiaikatapahtumassa. Aiempina vuosina emme ole tapahtumassa käyneetkään, vaikka Verla itsessään on kyllä tuttu. Nyt oli kuitenkin mentävä, koska meillä asuu pieni poika, josta tulee isona ritari. Piirustuksissa ritarit ovat seikkailleet jo pitkään, kesän aikana teimme yhdessä hienon kilven ja pehmomiekka selässä on kävelty koko kesä. Suurissa suunnitelmissa on myös oma hevonen niin kuin ritareilla kuuluu olla....

Tapahtuma oli hieno ja miljöö tunnelmallinen. Puun alla varjossa istuskellen, kurkkulaulua kuunnellen ja keskiaikaisesti puketuneita ihmisiä katsellen, saattoi tehdä aikahypyn menneeseen. Myyntikojuista ostimme uuden puisen miekan ja linnun liverryspillin (savipilli, jonne laitetaan sisälle vettä). Pehmomiekkailu oli myös kivaa. Turnajaiset jäivät aivan erityisesti pienen ihmisen mieleen. Puvut ja hevoset olivat kyllä upeita!

Turnajaisissa esiintyi Rohan tallit

Sunnuntaina oli tarkoitus kiertää avoimia puutarhoja. Sää oli kuitenkin niin upea, että ranta veti puoleensa ja ehdimme käydä vain yhdessä puutarhassa. Kävimme tutustumassa Villiin pihaan, jonka blogia voi lukea täältä. Kuvia en ottanut, mutta paljon ideoita painoin mieleeni. Puutarha oli aiiiiivan ihana, mystinen ja valloittava. ♥ Voi jospa omalle pihallekin saisi joskus edes jotakin vastaavaa. Tytärkin oli sitä mieltä, että alapihalle on istutettava lisää puita, joiden alla voisi leikkiä ja istuskella. Ja ihan totta, vierailun jälkeen katselinkin pihan alaosaa uudet suunnitelmat mielessäni.

Tallinnavinkki

Kesäkuun puolella kävimme parin yön reissulla Tallinnassa. Perinteistä ohjelmaa, kiertelimme vanhassa kaupungissa ja söimme hyvin. Vanhan kaupungin puodit tuntuvat tarjoavan kaikki aikalailla samanlaista matkamuistotavaraa. Ihan vanhan kaupungin sydämessä, Raatihuoneen torin tuntumassa, on kuitenkin yksi kauppa ylitse muiden. Tämä DEKO-puoti tarjoaa kaikenlaista kivaa ja hiukan erilaista ostettavaa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Tämän virkatun sormuksen ostin tuolta kaupasta. Hauska idea ja hintakin oli tosi edullinen.

Oli otettava käyntikortti itsellekin mukaan, kun en meinannut millään nytkään osata oikealle kujalle. Facebook sivuilla on kuvia puodin sisältä (Facebook/DEKO).

Lapsista oli mukavaa seikkailla linnamuureilla. Välillä oli tosi jyrkkiä kivisiä rappusia, mutta se oli vain jännää. Äitiä kyllä pelotti, kaide näytti niin huteralta. Käynti linnamuureille on muuttunut  Müürivahe-kadun päähän (se katu, joka täynnä käsityömyyntikojuja).

Eläintarhassakin käytiin. Viime kerrasta oli kulunut kahdeksan vuotta ja siitä eläintarha oli kyllä muuttunut aika paljonkin. Norsut olivat suloisia ja niiden katseluun oli tullut uusia katselutasanteita. Hyvin monilla eläimillä oli kuitenkin tosi pienet häkit. Jääkarhun elintila oli tuplaantunut, mutta silti se käveli edelleen samaa ympyrää stressaantuneena. Tuli surullinen olo!

Tv-torni jäi taas seuraavaan kertaan....

Viimeinen lomaviikonloppu edessä, haikeaa... Ohjelmassa Särkänniemi, keskiaikatapahtuma ja avoimet puutarhat. Mukavaa ohjelmaa siis joka päivälle ja kun vielä hyvää säätäkin tiedossa niin mikäs sitä on viimeisistä lomapäivistä nautiskella!♥

Tervehdys lomalta

Loma on ollut...
...sirkusta
...mustikkametsää
...rantaelämää
...herkuttelua
...nurmikon leikkausta
...laventelin tuoksua
..."eioomitääntekemistä"-ulinaa
...yövieraita
...saunomista
...grillausta
...jäätelöä
...aurinkoa
...kiljahduksia Tykkimäessä
...kaunista Suomen luontoa
...mansikoita
...eväitä
...yrttien tuoksua
...pienen serkun ihastelua
...pullan leipomista
...juhlia
...lasten nahistelua
...aamukahvia auringossa
...laiskottelua
...päiväunia
...metsävadelmia
...puutarhaunelmia
...hellepäivä Puuhamaassa
...lasten nahistelua
...mattopyykkiä
...myöhäisiä iltoja
...kylmälaukun pakkausta
...verkkaisia aamuja
...kirjoja
...matkapahoinvointia
...löhöilyä riippukeinussa
...pari toteutettua asiaa tehtävien listalta
...LOMAA ♥

Saippuoita

Tietokoneen kätköistä löytyi kuvia lasten kanssa huovuttamistani saippuoista. Idea on hauska, joskaan en ole käytännössä kokeillut miten toimii, elikkäs saippuan huopapinta pesee käsiä, saippua tulee huovan läpi ja huopakerros tiivistyy vähitellen saippuan kutistuessa.

Saippuan päälle kiedotaan villasuortuvia mahdollisimman tiiviisti. Kiedo suortuvia moneen eri suuntaan saippuan ympärille. Lopuksi päälle kiedotaan vielä hahtuvalankaa. Lanka helpottaa huovuttamista kun villakerros pysyy paremmin paikoillaan.

Kastele huopakerros varovasti kuumalla vedellä. Vaahdota Marseillesaippuaa käsiin ja ala varovasti huovuttamaan saippuan huopapintaa. Kun pinta alkaa tiivistyä voit koventaa otteita. Huuhtele saippua lopuksi kuumalla ja kylmällä vedellä vuorotellen.

Kääräise valmiin huopasaippuan ympärille suikale jotakin kivaa paperia.

Meillä lapset antoivat näitä saippuoita  hoitotädeille ja opettajalle keväällä. Huopasaippua on varmasti kesäaikaan mukava mökkituliainenkin. Saippuan huovuttaminen on myös helppoa kesäpuuhaa lasten kanssa ulkona tai sateen sattuessa sisällä. ♥

Sinistä kultaa

Niitä on taas metsässä, nimittäin ihania, makeita ja terveellisiä mustikoita. Lasten kanssa metsäretket ovat välillä vähän haasteellisia. Ilman eväitä ei metsään voi lähteä ja ne kaivetaankin esille jo miltei heti metsään päästyämme. Perinteisiltä kitinöiltä kuumuudesta, ötököistä, hämähäkin seiteistä tai jalkojen väsymyksestä ei tälläkään kertaa säästytty. Metsäretki ei olisi myös mitään ilman mustikkakupin kumoon keikahtamista tai kiistaa parhaimmasta mustikkapaikasta.

Perinteinen mustikkapaikka ei kuitenkaan tuottanut pettymystä, vaan ihanan suuret mustikat odottivat poimijoita. Kädet ja suut muuttuivat nopeasti sinisiksi. Mustikkakipon pohjan täyttyminen vähitellen on jännää ja poimijakavereiden täyttyviä pohjia täytyy käydä välillä aina kurkistelemassa ja ihmettelemässä.

Lasten kipittäessä polkua pitkin takaisin mummolaan, jäin yksin metsään. Lasten pulinoiden hiljentyessä oli pakko alkaa hyräilemään ja rallattelemaan. Ihan lähellä on ollut kerran karhun jälkiä, ööö... miltei kolmekymmentä vuotta sitten..., mutta eihän sitä tiedä jos kyseisen karhun jälkeläiset asustelevat vielä samalla alueella.

Mustikoiden kypsyminen tuo haikean syksyisen olon. Kesää ja lomaa on kuitenkin vielä jäljellä, nautitaan siitä!