keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Tervehdys lomalta






Loma on ollut...
...sirkusta
...mustikkametsää
...rantaelämää
...herkuttelua
...nurmikon leikkausta
...laventelin tuoksua
..."eioomitääntekemistä"-ulinaa
...yövieraita
...saunomista
...grillausta
...jäätelöä
...aurinkoa
...kiljahduksia Tykkimäessä
...kaunista Suomen luontoa
...mansikoita
...eväitä
...yrttien tuoksua
...pienen serkun ihastelua
...pullan leipomista
...juhlia
...lasten nahistelua
...aamukahvia auringossa
...laiskottelua
...päiväunia
...metsävadelmia
...puutarhaunelmia
...hellepäivä Puuhamaassa
...lasten nahistelua
...mattopyykkiä
...myöhäisiä iltoja
...kylmälaukun pakkausta
...verkkaisia aamuja
...kirjoja
...matkapahoinvointia
...löhöilyä riippukeinussa
...pari toteutettua asiaa tehtävien listalta
...LOMAA ♥

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Saippuoita

Tietokoneen kätköistä löytyi kuvia lasten kanssa huovuttamistani saippuoista. Idea on hauska, joskaan en ole käytännössä kokeillut miten toimii, elikkäs saippuan huopapinta pesee käsiä, saippua tulee huovan läpi ja huopakerros tiivistyy vähitellen saippuan kutistuessa.
Saippuan päälle kiedotaan villasuortuvia mahdollisimman tiiviisti. Kiedo suortuvia moneen eri suuntaan saippuan ympärille. Lopuksi päälle kiedotaan vielä hahtuvalankaa. Lanka helpottaa huovuttamista kun villakerros pysyy paremmin paikoillaan.

Kastele huopakerros varovasti kuumalla vedellä. Vaahdota Marseillesaippuaa käsiin ja ala varovasti huovuttamaan saippuan huopapintaa. Kun pinta alkaa tiivistyä voit koventaa otteita. Huuhtele saippua lopuksi kuumalla ja kylmällä vedellä vuorotellen.
Kääräise valmiin huopasaippuan ympärille suikale jotakin kivaa paperia.
Meillä lapset antoivat näitä saippuoita  hoitotädeille ja opettajalle keväällä. Huopasaippua on varmasti kesäaikaan mukava mökkituliainenkin. Saippuan huovuttaminen on myös helppoa kesäpuuhaa lasten kanssa ulkona tai sateen sattuessa sisällä. ♥

torstai 11. heinäkuuta 2013

Sinistä kultaa

Niitä on taas metsässä, nimittäin ihania, makeita ja terveellisiä mustikoita. Lasten kanssa metsäretket ovat välillä vähän haasteellisia. Ilman eväitä ei metsään voi lähteä ja ne kaivetaankin esille jo miltei heti metsään päästyämme. Perinteisiltä kitinöiltä kuumuudesta, ötököistä, hämähäkin seiteistä tai jalkojen väsymyksestä ei tälläkään kertaa säästytty. Metsäretki ei olisi myös mitään ilman mustikkakupin kumoon keikahtamista tai kiistaa parhaimmasta mustikkapaikasta.
Perinteinen mustikkapaikka ei kuitenkaan tuottanut pettymystä, vaan ihanan suuret mustikat odottivat poimijoita. Kädet ja suut muuttuivat nopeasti sinisiksi. Mustikkakipon pohjan täyttyminen vähitellen on jännää ja poimijakavereiden täyttyviä pohjia täytyy käydä välillä aina kurkistelemassa ja ihmettelemässä.

Lasten kipittäessä polkua pitkin takaisin mummolaan, jäin yksin metsään. Lasten pulinoiden hiljentyessä oli pakko alkaa hyräilemään ja rallattelemaan. Ihan lähellä on ollut kerran karhun jälkiä, ööö... miltei kolmekymmentä vuotta sitten..., mutta eihän sitä tiedä jos kyseisen karhun jälkeläiset asustelevat vielä samalla alueella.
Mustikoiden kypsyminen tuo haikean syksyisen olon. Kesää ja lomaa on kuitenkin vielä jäljellä, nautitaan siitä!