Joulua odotellessa...

Alkuviikosta meillä oli yöpakkasia ja ilma tuntui jo kovin talviselta. Tuolloin mittari näytti aamulla -5 c, ja nyt loppuviikosta sitten satoikin vettä ja ilma oli masentavan syksyinen. Innostuin laittamaan ulos vähän kanervia ja havuja. Sammalta ja havuja kävin keräämässä jo viikonloppuna metsäretkelläni. Kylläpä auto tuoksuikin jouluiselta ajellessani kotiin havujen kanssa.

Mikähän siinä muuten on, että heti kun on vähänkin pakkasta, niin tulee tosi jouluinen olo. Varsinkin ensilumen sataessa maahan minulla on usein jouluisempi olo kuin itse jouluna. Käykö muille niin?


Joulua ajatellen tilasin myös Villa Harmoniesta ihania glögimukeja, ihastuin niihin heti kun näin. Samalla tilasin vähän sinkkijuttuja sekä kauniin joulupallon alkavaan kokoelmaani. Oltaisiinpa jo lähempänä joulua niin voisin alkaa lämmitellä glühweinia. Joulutortuistakin yksi päivä haaveilin, johon mies sanoi, että jos odotettaisiin edes marraskuulle... höh.

Sienimetsään

Viikonloppuna voisi suunnistaa taas sienimetsälle. Korin pohjalle voisi etsiä vaikka rouskuja. Niitä on ollut tänä vuonna kummallisen vähän, mutta jos edes sienisalaattitarpeet jouluksi saisi. Voi, kun olisikin vielä kauniin aurinkoinen sää, niin mikäs syksyisessä metsässä olisikaan tarpoa. Metsästä löytyy kuitenkin yksi ällötysten ällötys, jota inhoan yli kaiken; hirvikärpäset. Olisikohan jo niin, että olisivat löytäneet oman hirvensä, ettei meitä ihmisparkoja tarvitsisi kiusata...

Esikoisen kanssa olemme innokkaasti syksyn aikana tutkineet komeita kärpässieniä. Kovasti ollaan vannotettu ettei niihin saa koskea ja peloteltu sairaaloilla.... Tosi upean värisiä nuo kyllä ovat ja niitä ollaankin sitten kotona piirrelty ja askarreltu. Eilen ulkoillessa huomasimme, että nyt sienten väri on haalistunut jo ihan olemattomiin.

Aurinkoista viikonloppua!


edit. Syyssää oli aamuisen sateen jälkeen kuitenkin syksyisen kaunis, sienisalaattitarpeet jouluksi ja ylikin kerätty, hirvikärpäsiä kaksi...

Kahvikuppeja (taas)

Kuopuksen puolivuotiskahvit juotiin viime viikonloppuna. En ottanut kahvikupeista silloin kuvia, mutta nyt laittaessani niitä takaisin kaappiin napsin kuvia kauneimmista (eli miltei kaikista...).

edit. Voi pöh, tulivatpahan kuvat nyt hassusti yhteen pötköön... Yritin saada kuvat vierekkäin, mutta ei onnistunut...

Omenoita

Ah, ihanaa omenien aikaa! Meillä ei ole vielä omia omenapuita, mutta toivon, että jonakin päivänä olisi. Varsinkin vanhat omenapuut ovat niin tunnelmallisia.... Mies kävi esikoisen kanssa poimimassa vaarin puista omenoita, niitä onkin tänä vuonna paljon. Leivoin omenapiirakkaa vieraille ja esikoinen oli, kuten aina, innokas ja hyvä apulainen.

Omenaista viikonloppua!

Kahvikuppikokoelma

Vanhojen Arabian keltaisten kahvikuppien kokoelmastani pyydettiin kuvia. Valitettavasti kupit ovat tällä hetkellä kaapissa piilossa ja vähän huonosti kuvattavissa. Käytämme kuppeja erityisesti juhlissa ja joskus harvoin muistan ottaa kupit esille päiväkahveille. Pian on kuopuksen puolivuotispäivä ja esikoisen 3-vuotissynttärit ensi kuussa, joten silloin kupit pääsevät taas käyttöön. Jospa muistaisin ottaa niistä parempia kuviakin sitten.

Kupit olivat ennen vanhassa vitriinikaapissa lasiovien takana esillä, mutta möin kaapin ja niin meni niiden esilläpitopaikkakin. Haluaisin kupit kyllä esille, mutta en tiedä vielä minne ja miten. Autotallissamme kunnostusta odottaa kaksiosainen vanha kaappi, jossa on umpiovet, mutta yläosan oviin voisi ehkä saada lasit, jolloin kupeille olisi siellä paikka, olisivat näkösällä, mutta kuitenkin pölyltä suojassa.

Syyskuu...

kranssiin koriste pihlajanmarjoista

lämpimiä vaatteita lapsille

uusia villasukkia

metsäretkiä

sienimetsällä

askarteluja

uudet saappaat

Tunnustus

Kiitokset Maissille tunnustuksesta, jonka sain viime viikolla. Olen vieläkin aivan ihmeissäni, että joku tosiaankin käy blogiani lukemassa....

Itsekin seurailen monia ihania blogeja. Harvoin vain jaksan/ehdin kommentoida kun iltaisin silmät ristissä tietokoneen ääressä istuskelen tai pikapikaa lasten nukkuessa blogeja selailen (ja monesti kotihommat seisoo kun jämähdän koneelle... mutta täytyyhän äideillä olla omaakin aikaa...)

Laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanille tuttavuuksille:

Nora, ihania ristipistotöitä ja kauniita kuvia
Titta, kaunista...
Kati, ihailen vanhoja taloja ja on innostavaa seurata keltaisen talon remonttia
Tanya, mukava lukea samanlaisesta lapsiperheen arjesta kuin meilläkin
Heini, uusi mukava tuttavuus

(Hups, keväiset tunnustukset jäivät vauvahuuruissa laittamatta eteenpäin, kiitos Emmille, siirsin ne tuonne sivupalkkiin kuitenkin)