Syyskuu...

kranssiin koriste pihlajanmarjoista

lämpimiä vaatteita lapsille

uusia villasukkia

metsäretkiä

sienimetsällä

askarteluja

uudet saappaat

Tunnustus

Kiitokset Maissille tunnustuksesta, jonka sain viime viikolla. Olen vieläkin aivan ihmeissäni, että joku tosiaankin käy blogiani lukemassa....

Itsekin seurailen monia ihania blogeja. Harvoin vain jaksan/ehdin kommentoida kun iltaisin silmät ristissä tietokoneen ääressä istuskelen tai pikapikaa lasten nukkuessa blogeja selailen (ja monesti kotihommat seisoo kun jämähdän koneelle... mutta täytyyhän äideillä olla omaakin aikaa...)

Laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanille tuttavuuksille:

Nora, ihania ristipistotöitä ja kauniita kuvia
Titta, kaunista...
Kati, ihailen vanhoja taloja ja on innostavaa seurata keltaisen talon remonttia
Tanya, mukava lukea samanlaisesta lapsiperheen arjesta kuin meilläkin
Heini, uusi mukava tuttavuus

(Hups, keväiset tunnustukset jäivät vauvahuuruissa laittamatta eteenpäin, kiitos Emmille, siirsin ne tuonne sivupalkkiin kuitenkin)

Takan lämmössä

Ilmat ovat välillä olleet jo niin kylmiä, että takassamme on poltettu puita muutenkin kuin makkaranpaisto tarkoituksessa. Kun aloimme rakentamaan omakotitaloa, niin oli selvää, että taloon tulee takka-leivinuuni. Katselimme paljon valmistakkoja, varsinkin kaakeliuunit ihastuttivat. Lopulta päädyimme kuitenkin tiilistä muurattuun takkaan. Suunnittelin itse takan mallin, löysimme hyvän muurarin ja lopputulos on kyllä suunnitelman mukainen. Leivinuuni on valitettavasti ollut vielä vähällä käytöllä.... jospa talven aikana opettelisimme sitäkin käyttämään enemmän. Takkaan olen tyytyväinen, vaikkakin siitä tuli paljon suurempi kuin olimme alkujaan ajatelleet. Nyt se hallitsee ja lämmittää olohuone-ruokatilaamme. Kateellisena ihailen kuitenkin koteja, joiden keittiössä komeilee puuliesi, meille sitä ei enää mahtunut.

Vuosi lisää

Syntymäpäiväni kunniaksi tarjoan teille blogiystävät palan tiramisua kera kupposen kahvia/teetä, olkaa hyvä!

Hassua, kuinka vuosien kertyessä ei edes muista enää omaa ikäänsä. Noloa, kun kysyttäessä pitää välillä laskea, että hmm, kuinkas vanha minä nyt olinkaan, kolmekymmentä jotain...

Sain mieheltäni lahjaksi mp3-soittimen vauhdittamaan kävelylenkkejä. Syksyn tullessa meillä molemmilla on tavoitteena hiukan lisätä liikuntaa. Tänään muistelimme kuinka "vähän aikaa sitten"vielä kanniskelimme korvalappustereoita, hih! Niin se aika menee eteenpäin.

Kesä, menikö se jo...?

Miehen kesäloma loppui. Ilma tuntuu jo syksyiseltä, juuri sellaiselta kuin koulujen alkaessa ennen muinoin. Kesä tuntui niin lyhyeltä, juuri kun se alkoi, niin se jo loppui. On taitanut aika monesta tuntua siltä. Ehkä ensi kesä on erilainen. Toisaalta odotan innolla syksyä, pimeneviä tunnelmallisia iltoja, kynttilöitä ja Joulua... (villa HARMONIESSA oli jo ihania kuvia Joulusta, tuli haikean jouluinen olo)

Lomalla teimme pari reissua, olimme kotona, nautimme, herkuttelimme.... Tässä tunnelmapaloja.

Kirpparilla

Pitkästä aikaa löysin jotain ostettavaa kirpputorilta. Mukaan tarttui nimittäin tuo kuvan pieni kakkuvuoka, oli suloinen, varsinkin kun sen saa roikkumaan. Kuvan vispilän olen ostanut aikoinaan Porvoosta Fanny & Alexanderista. Sydän, jossa astiapyyhe roikkuu on ostettu Lappeenrannasta, Wanhan ajan sisustuliike K&K:sta.

Leikkejä

Lasten leikkejä on ihana seurata, katsoa miten mielikuvitus kehittyy ja kuinka ne tutut asiat siirtyvät leikkeihin. Harmillisen usein ei vaan malta leikkiä lapsen kanssa vaan ajatukset siirtyy niihin kaikkiin tekemättömiin hommiin, tiskivuoreen, pölypalloihin....



Meillä lelut ovat suurimmaksi osaksi alakerrassa, olohuoneen nurkassa ja työhuoneessa. Makuuhuoneet ovat yläkerrassa ja lasten ei voi vielä antaa leikkiä siellä yksinään, eikä siellä leikkiminen yksin olisi edes kivaa. Odotan siis vielä aikaa, että saan sisustaa koko olohuoneen mieleisekseni.... vaikka toisaalta pikkutavaroiden hankkiminen kotileikkinurkkaukseenkin on aika mukavaa. Joskus vain ei tahdo sitä olohuonetta enää löytää lelujen alta...


Tässä on Pomppu-koira, jonka Joulupukki toi esikoiselle joululahjaksi. Minun on jo pitkään pitänyt esitellä se täällä, koska tiedän että tonttuapulainen on käyttänyt sen tekemiseen suunnattoman paljon työtunteja ja vaivaa. Aivan ihana se on ja esikoiselle rakas. Korvista kiinni ja menoksi!