Juhannusta

Sauna pesty ja talo kuurattu, juhannuskoivuja ulkona vanhoissa maitotonkissa, lupiineja maljakoissa, jääkaappi täynnä ruokaa ja herkkuja, pedit pedattu yöpyjille, olemme valmiina juhannuksen viettoon.

Toivottelen siis hyvää Juhannusta kaikille blogini lukijoille. Nauttikaa keskikesän juhlasta!

Kukkia

Mukavaa kun luonnosta löytyy aineksia kauniisiin kimppuihin.

Viikonloppua odotellen,

Kesä kävi kylässä

Ihana kesä piipahti kylässä. Auringon myötä tuli valtava innostus puuhailla pihalla. Sormet multaisina olenkin istutellut taas kaikenlaista. Kesäkukkiakin olen laitellut jonkin verran ulos. Marketat pääsivät vakiopaikallaan vanhaan työkalupakkiin, jonka olen löytänyt vuosia sitten kirpparilta. Pakin sisälle mahtuu juuri sopivasti pieni parvekelaatikko.

Pelargoneja täytyy myös olla aina! Tällä kertaa ne ovat sinkkiastiassa, jonka olen ostanut Karjalan retkeltä.

Lämmintä viikonloppua vietimme pääkaupunkiseudulla lomaillen, synttäreillä juhlien sekä Korkeasaaressa retkeillen. Omat eväät maistuivat hyvin, sää oli mahtava ja eläimissä riitti taas ihmeteltävää.

Talomme takana olevasta vanhoista kivijalkakivistä tehdystä pengerryksestä jäi ylimääräiseksi kiviä. Nyt vihdoin saimme kaksi kiveä paikoilleen koristamaan polkua pihallemme. Kivien päälle piti heti laittaa kukkia ja talvella lyhdyt voisivat olla siinä aika kivat.

Tänään saimme nurmikon siemenet kylvettyä yläpihalle ja odottelemme Pekka Poudan lupaamaa sadetta. Ihanaa, että meillä vihdoin on nurmikko kasvamassa. On ollut mukava myös todeta, että pihalta löytyy kukkivia kasveja.

Kevään aikana olemme pähkäilleet sieniä, jotka kasvavat pihallamme. Minusta ne ovat ihan kauhean näköisiä ja olemme potkineet ja nyppineet niitä pois. Tänään sitten selvisi, että ne voisivat olla herkullisia (kartio)huhtasieniä. Onko teillä kellään kokemusta noista? Ne kasvavat pihallamme männynkuorihakkeessa. Hassua, että vitsinä mietimme, että jos ne ovatkin syötäviä sieniä ja me potkimme niitä pois, ettei kuopus vaan pistäisi niitä suuhunsa jos vaikka ovat kovinkin myrkyllisiä.

Nyt sää on ulkona jo tosi koleaa. Täytynee kaivaa taas villapaidat esille.

Väkästelyjä

Tämä postaus minun pitänyt kirjoittaa jo ajat sitten. Olin alkukeväästä rautalankakurssilla ja siellä aloitin tekemään tätä rautalankakurkea. No, nyt vasta se sitten valmistui ja sai paikkansa pihaltamme.

Rakastan ylikaiken isoja lintuja, varsinkin kurkia ja joutsenia. Kevät ja syksy onkin ihanaa aikaa kun saa nähdä näitä uljaita lintuja. Keväällä pari kurkea vietti aikaa läheisellä pellolla ja oli hauska istuskella lasten kanssa hiekkakasalla kuunnellen kurkien ääntelyä. Kurki- tai joutsenparven lentäessa talomme yli juoksemme yleensä ulos niitä katsomaan, ovatkohan muut näin hassuja? Alkuvuodesta vierailimme Luonnontieteellisessä museossa ja sielläkin oli kurkia. Paikka oli muutenkin tosi mukava ja esikoinen viihtyi Suomen luonnosta kertovassa näyttelyssä tosi hyvin.

Myös tällaisia otuksia on ilmestynyt pihallemme:


Nyt on aikaa vietetty paljon pihalla. Puuhaa olisi vaikka kuinka paljon jos vaan aika riittäisi kaikkeen....

Multasormin,

Tänään on...

... herätty aikaisin.
... ulkoiltu kylmässä kevätsäässä. Missä lämmin kevät viipyy?
... kitketty rikkaruohon alkuja istutusalueilta. Niitä puskee koko ajan lisää...
... tutkailtu josko kukkapenkistä nousisi ylös jotain viime syksynä istutettua. Jotain vihreää on iloksemme näkynytkin.

... katseltu pikkuisia taimia ja pohdittu tuleekohan niistä mitään...
... puhalleltu saippuakuplia.
... tanssittu.
... lakattu ja koristeltu kynsitarroin äidin ja tyttären kynnet. "Ihania", huokaili tyttö.

... ihmetelty ikkunasta ja ulkona traktorin kevätpuuhia. Poika on haltioissaan tuijotellut pellolle.
... katseltu puutarhakirjoja.
... nukuttu kaikki päiväunet.
... kikateltu.
... mietitty mitä kaikkea pihalle seuraavaksi hankitaan.

... leivottu iltapalapiirakka.
... lauleskeltu.
... suunniteltu kesälomaa.
... taisteltu nukkumaanmenosta.
... nautittu herkkuja lasten mentyä nukkumaan.

Ihan mukava päivä.

Hyvää Äitienpäivää!

Vappua!

Hui, olenpas ollut tosi laiska blogin kirjoittelija... Aika on mennyt viime viikkoina siivillä. Tuntuu, että ohjelmaa on ollut tosi paljon ja nyt kevään aikana olen vähän töissäkin, joten ylimääräistä aikaa ei tunnu olevan. Pari postausaihettakin on mielessäni, mutta niistä sitten toiste. Harmikseni, en ole ehtinyt kunnolla muidenkaan blogeja lukemaan, saati sitten kommentoimaan.

Vappu meillä meni oikein mukavasti. Siihen kuului munkkien paistoa ja siman juontia, ilmapallojen puhaltelua ja serpentiinin repimistä, tortilloja, foliopallojen ihmettelyä, vapputorilla käyskentelyä, ensimmäisten irtojätskien syöntiä, grillausta, aurinkoa ja tuttavien tapaamista. Mukavaa. Tämä vappu jää erikoisesti mieleen siitä, että esikoinen pelkäsi hirmusti ilmapallojen räjähtelyä, kuopus söi ensimmäisen munkkinsa suurella ruokahalulla ja oppi hetkittäin seisomaan ilman tukea. Ehdottomasti parasta näissä kotivapuissa on lasten aidon riemun seuraaminen.

Ja sitä sokeriahan on taas kaikkialla....