Elokuuta

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen alkaa lähentyä loppuaan. Nyt työntekoon jo alkaa tottua, alku loman jälkeen oli niiiiiin kankeaa. Lapsilla alkoi tänään päivähoito ja pieninkin jäi tosi reippaana hoitoon. Ihan yllätyin, olisikohan meille kasvanut kesäloman aikana iso poika.

Lupailin kuvia Ranskasta ja laittelen niitä nyt vihdoinkin ja jatkoa seuraa myöhemmin.

Ranskaan matkustaminen on aina ollut haaveenamme. Siskoni perheineen oli suunnitellut sinne tänä kesänä matkaa ja niin innostuimme keväällä yhteisestä reissusta. Päätimme lentää Nizzaan ja vuokrata asunnon siitä läheltä. Matkan pituudeksi mietimme vähän yli viikkoa ja jotta saimme suorat lennot, matkasta tuli yhdentoista päivän pituinen. Monen monta iltaa ja yötä etsimme sopivaa asuntoa eri vuokraussivujen kautta, jännäsimme lentojen hintoja ja tuhkapilviä. Meitä oli lähdössä neljä aikuista ja neljä lasta, joten ihan pieneen asuntoon emme mahtuisi. Monet ihanat paikat olivat keväällä jo varattuja, olimme niin myöhään liikkeellä, mutta löysimme kivan talon Cagnes-sur-Meristä, Nizzan läheltä, jonka vuokrasimme. Kävi kuitenkin niin, että putkiongelmien takia taloon ei sitten päässytkään ja tilalle meille tarjottiin toista paikkaa samalta alueelta. Käytännössä asunto oli otettava, koska lennotkin oli jo varattu.

Asunto osoittautui kuitenkin loistavaksi. Paikka oli vanha luostari, jossa oli kahdessa kerroksessa olohuone, kolme makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta. Keittiö oli eri rakennuksessa ja piha oli muurien ympäröimä ja näin ollen turvallinen lapsille ja suojaisa autoille, jotka vuokrasimme myöhemmin. Täällä yövyimme ensimmäiset kuusi yötä.


Talo sijaitsi Cagnes-sur-Merin vanhassa osassa, Haut-de-Cagnesissa, mäellä, jonne oli aika kiipeäminen. Alueella kulki ilmainen pikkubussi, jonka kyytiin hyppäsimme usein, jos vain kaikkine rattainemme mahduimme.


Paikka oli viehättävä, kapeita kujia ja kauniita holvattuja aukkoja.


Haut-de-Cagnesia hallitsee vanha linna, Château Grimaldi.


Cagnes-sur-Merin ranta oli pientä kiveä. Pienimmät pelkäsivät aaltoja, mutta isommista oli mukava istuskella rannalla vastaanottamassa aaltoja. Ranta syveni nopeasti ja ei siksi ollut mitenkään lapsiystävällinen. Ensin vierastin ajatusta kivirannoista, mutta ne osoittautuivat tosi kivoiksi, varsinkin kun sitä hiekkaa ei lasten kanssa ollut joka puolella.

Matkakertomus jatkuu taas pian!


Blogin kävijalaskuri raksuttaa kohta huikeita pyöreitä tasalukuja ja sitten pistetään pystyyn arvonta.

Nähdään taas!